Kaksi onnellista

Tammen alla on viimeisen vuoden ajan haaveiltu oman kodin lisäksi paljon muustakin. Raksa ja häät samana kesänä - joku sanoi meitä hulluksi. Anturavalu suoritettiin hääviikon tiistaina fyysisesti ja henkisesti helteisissä tunnelmissa ja kieltämättä silloin hiipi omaankin mieleen, että pikkuisen hulluahan tämä on. Häät on nyt kuitenkin onnellisesti juhlittu lämpöisessä, auringon kultaamassa elokuun illassa ja häähuumailu jatkuu varmasti pitkälle syksyyn.

Häähuuman pehmentämät ajatukset ja raksa on nyt palautettava ruotuunsa - ensiviikolla vuorossa sokkeli! 

Hitaasti, mutta varmasti.

Ennen juhannusta tuntui, ettei projekti etene mihinkään. Aloituskokouksen pitäminen ennen tarkastajien lomia ja perustuskuvien viipyminen aiheutti harmaita hiuksia. Onneksi homma alkoi rullata ja saatiin viettää juhannusta leppoisissa merkeissä.

Tontilla on räjäytetty kalliota, ajettu louhetta pois ja tuotu mursketta tilalle.

Purettu vanhaa uima-allasta,





















Tyhjennetty uppopumpulla allas ja pelastettu puolimiljoonaa sammakonpoikasta.

tehty linjapukkeja ja anturamuotteja.

Seuraavaksi tasataan pohjat ja touhuillaan vesihuollon parissa. Ensi viikolla päästään toivottavasti jo anturoiden kimppuun.

... ja tällainen siitä tuli!

Talon olemme suunnitelleet alusta alkaen itse ja arkkitehti on piirtänyt unelmat todeksi. Kriteereitä oli kymmeniä ja kompromissikykyä paljon vähemmän. En uskalla edes laskea, kuinka monta tuntia pohjapiirustusta pyöriteltiin. Näin jälkikäteen ajateltuna monestakaan toiveesta ei onneksi tarvinnut luopua.

Ylpeänä esittelemme lopputuloksen:

Yltiöpositiivisesta otsikosta huolimatta talo on valmis vasta paperilla ja todelliset hommat vasta edessä päin. Siispä kääritään hihat ja eikun hommiin! :)

Esikuvia

Vähintäänkin yhtä kauan kuin haaveilimme ja haimme tontteja,

olemme suunnitelleet unelmien kotia.

Pitkään meille oli tulossa Kannustalon Aurora.

Auroran kartanomaisuus, talon mittasuhteet, ruutuikkunat,

valot ja pohjaratkaisu inspiroi meitä kovasti. 

Myös trivselhusin kodit käänsivät pään vilahtaessaan sisustuslehtien sivuilla.

Arkkitehti Pål Rossin suunnittelemissa 

luksustaloissa taas inspiroi 

modernin kivitalon ja klassisen tyylin sopusointu. 

Näistä se ajatus sitten lähti...

p.s. Viimeisetkin puut on nyt kaadettu ja risutkin saatiin lopulta kaatopaikalle vaihtolavan kyydissä. Hurraa! Homma alkoikin jo maistumaan kirjaimellisesti puulta.

Risutalkoot

Edellisessä kirjoituksessa hehkutin, kuinka ihanaa on, että on valmis pihapiiri. 

Viikon puunkaato- ja risusavotan jälkeen taidan ottaa hiukan sanojani takaisin. Alkuinnostuksessa ja talkooporukalla homma käy kyllä käden käänteessä ja takkapuita riittää vuosiksi eteenpäin, mutta mihin ihmeeseen nuo kaikki risut jemmaisi?

Puunkaatoguru hommissa. Kaikki puut kaatuivat sentilleen sinne, minne oli tarkoitus! :)

Kaatopaikkareissuja taitaisi tulla peräkärrypelillä useampi kymmen... Täytynee selvitellä siis kuorma-autojen hintoja ja hakefirmojen intressejä.

Navetallekin jouduttiin heittämään hyvästit, vaikka pihasaunaa siihen jo hetken ehdittiin unelmoida.

Eilen kaivinkone kävi raivaamassa pihatien ja tontti on melkoisessa myllerryksessä. Hauskaa nähdä, miten talon paikka alkaa pikkuhiljaa hahmottua.

Tästä se lähtee! :)

Operaatio: Sinivuokkojen siirto

Tonttimme on lohkottu vanhasta pihapiiristä ja onkin ihanaa, ettei pihaa tarvitse alkaa rakentamaan ihan tyhjästä. Tosin omat haasteensa tuo tällainen hoitamaton vanha puutarha, sillä kaikki kasvit tuntuvat olevan väärässä paikassa eikä yhtäkään raaskisi hävittää. 

Siispä talon alle jäävillä sinivuokoilla oli tänään muuttopäivä.

Uusi koti löytyi tontin laidalta puolivarjoisasta paikasta, jossa laskelmoin niiden olla turvassa kaivinkoneelta.

Ensi vuonna nähdään, mitä ne muutosta tuumasivat! 

Oma maa mansikka

Niin kauan kuin muistan, olemme ajelleet ympäri maakuntaa ihastelemassa ja etsimässä paikkaa omalle kodille. Olemme mallailleet kotiamme jos jonkinlaisille tonteille -olivatpa ne myynnissä tai eivät. Suurin osa unelmatonteistamme on ollut puistoiksi kaavoitettuja tai muuten vain suojelumaita.
Tällaisista realiteeteista on siis lähdetty liikkeelle.

Toivomuslistalla oli iso tontti, jossa suuria lehtipuita, omenapuita, koivukuja, maakellari, pihasauna ja peltomaisema. Tontti lähellä palveluja, mutta omassa rauhassa.

Täydellisen tontin löytyessä teimme salapoliisityötä ja selvitimme maanomistajan ja kaavamääräykset. Tunteisiin vetovia kirjeitä tuli raapustettua maajusseille muutamia. Vaan eipä ne maitansa myyneet.

Oikotietä onneen ei ole, mutta tällä kertaa onni löytyi oikotieltä. Lapsuuden maisemista oli myytävänä tontti oikotie.comilla ylihintaan. Aluksi ajatuksella vain leikiteltiin, mutta vähitellen aloimme harkitsemaan tonttia tosissaan. Peltomaisemaa ei ole, vaikka kuinka kuvittelisi, ja 5 rajanaapuria pitävät huolen siitä, ettei kovin yksinäistäkään ole. Toisaalta: parinsadan metrin päässä on koulu ja päiväkoti. Vanhassa 1840 neliön pihapiirissä kasvaa kolme omenapuuta ja suuri vanha tammi. Keskellä tonttia on vanha navetta ja rinteessä nököttää maakellari. Vanhaa pihatietä reunustaa koivujono.

Olimme tulleet kotiin.