Niin kauan kuin muistan, olemme ajelleet ympäri maakuntaa ihastelemassa ja etsimässä paikkaa omalle kodille. Olemme mallailleet kotiamme jos jonkinlaisille tonteille -olivatpa ne myynnissä tai eivät. Suurin osa unelmatonteistamme on ollut puistoiksi kaavoitettuja tai muuten vain suojelumaita.
Tällaisista realiteeteista on siis lähdetty liikkeelle.
Toivomuslistalla oli iso tontti, jossa suuria lehtipuita, omenapuita, koivukuja, maakellari, pihasauna ja peltomaisema. Tontti lähellä palveluja, mutta omassa rauhassa.
Täydellisen tontin löytyessä teimme salapoliisityötä ja selvitimme maanomistajan ja kaavamääräykset. Tunteisiin vetovia kirjeitä tuli raapustettua maajusseille muutamia. Vaan eipä ne maitansa myyneet.
Oikotietä onneen ei ole, mutta tällä kertaa onni löytyi oikotieltä. Lapsuuden maisemista oli myytävänä tontti oikotie.comilla ylihintaan. Aluksi ajatuksella vain leikiteltiin, mutta vähitellen aloimme harkitsemaan tonttia tosissaan. Peltomaisemaa ei ole, vaikka kuinka kuvittelisi, ja 5 rajanaapuria pitävät huolen siitä, ettei kovin yksinäistäkään ole. Toisaalta: parinsadan metrin päässä on koulu ja päiväkoti. Vanhassa 1840 neliön pihapiirissä kasvaa kolme omenapuuta ja suuri vanha tammi. Keskellä tonttia on vanha navetta ja rinteessä nököttää maakellari. Vanhaa pihatietä reunustaa koivujono.
Olimme tulleet kotiin.
